Lohikunta Oy, Juhana Herttuan puistokatu 18, 20100 Turku
+358 207 479 540

Tuontikala jyrää meitin

Miksi kotimainen ei kelpaa?

Luonnonvarakeskuksen tuoreen tilastojulkistuksen mukaan suomalaiset kuluttivat viime vuonna lohikalaa 5,5 kg asukasta kohti. Siitä kotimaista kirjolohta oli vain 1,2 kg. Ulkomailta tuotua kirjolohta ja lohta kulutettiin lähes nelinkertaisesti eli 4,3 kg.

Tämän vuosituhannen alussa kotimaista kirjolohta käytettiin vielä enemmän kuin tuotua lohikalaa. Sittemmin niin kirjolohen kuin muunkin kotimaisen kalan kulutus on merkittävästi vähentynyt ja ulkomaisen kalan käyttö lisääntynyt.

Nykyisin kaikesta Suomessa syötävästä kalasta vain 18 % eli alle viidesosa on kotimaista.

Kotimaisen kalan käyttöön vaikuttaa tietysti paljon sen saatavuus. Kasvatetun kalan osalta tilanne on täysin selvä. Vielä 1990 -luvun alussa kirjolohta kasvatettiin lähes 20 miljoonaa kiloa vuodessa eikä tuontia tarvittu. Nyt kirjolohen kasvatus on rajoitusten jälkeen vakiintunut 12 – 14 miljoonaan kiloon vuodessa. Lohikalojen tuonti on samaan aikaan noussut kolminkertaiseksi kotimaiseen kasvatukseen verrattuna.

Kansantaloudellisesti on täysin kestämätöntä tuoda kalaa suomalaisten syötäväksi ulkomailta. Kalan vuotuinen kauppatase on yli 350 miljoonaa euroa negatiivinen. Kotimaisen kalankasvatuksen lisääminen toisi lisää työtä ja työpaikkoja suomalaisille. Samalla myös kalan kauppatase kohenisi.

WWF:ltä vihreää valoa

Kotimainen kasvatettu kirjolohi on vuonna 2014 hyväksytty WWF:n suositeltavien kalojen listalle. Valinta perustui mm. kotimaisen kasvatuksen vastuullisuuteen ja ekologisuuteen.

Tuontilohikalat eivät ole vastaavaa suositusta saaneet.

Tutkimusten mukaan kuluttajat haluavat syödä enemmän kotimaista kalaa. Myös kasvattajat haluavat lisätä kasvatusmääriä merkittävästi. Edellytykset kotimaisen kirjolohen tarjonnan lisäämiselle ovat siis hyvinkin olemassa.

Käytännössä tilanne on kauppojen tiskeillä aivan toinen. Vaikka syksy on kotimaisen kirjolohen parasta sesonkiaikaa, on tänäkin syksynä kauppojen tarjouskampanjoihin virrannut ulkomaista kalaa taas valtavat määrät.

Vastuullisuuttaan kehuvalla kauppasektorilla on syytä katsoa peiliin. Kotimaisen kalan arvostuksesta on täysin turha puhua, jos se ei edes sesonkiaikana kelpaa myyntiin.

Päättäjiltäkin vain juhlapuheita

Valtioneuvosto on joulukuussa 2014 hyväksynyt vesiviljelystrategian. Sen juhlallisena tavoitteena on nostaa Manner-Suomen vesiviljelyn määrä vuoteen 2022 mennessä vähintään 20 miljoonaan kiloon vuodessa. Strategian toteutus ei kuitenkaan ole edennyt käytännössä lainkaan.

Suomessa on laadittu lukuisia muitakin strategioita, visioita, ohjelmia ja suunnitelmia kotimaisen kalankasvatuksen lisäämiseksi. Lupakäytännössä suuntaus on valitettavasti päinvastainen.

Kotimainen kasvatus on WWF:n vihreästä valosta huolimatta lupaviranomaisten punaisella listalla.

Tulevaisuudessa on kyettävä tuottamaan yhä enemmän ruokaa. Maailmanlaajuisesti kasvuvauhti on kaikkein voimakkainta kalantuotannossa. Kalan kysyntä kasvaa jopa kaksi miljardia kiloa vuodessa.

Kalankasvatus on erityisen tehokas ja ilmastoystävällinen tapa tuottaa eläinproteiinia sekä hyvää ja terveellistä ruokaa. Suomessa tätä ei silti ympäristöluvituksessa ymmärretä eikä kalankasvatusta kohdella tasapuolisesti muun ruokatuotannon kanssa. Edes ravinteita merestä poistavan itämerirehun käytölle ei haluta antaa mitään merkitystä.

Pikainen asennemuutos on ainoa keino kotimaisen kalankasvatuksen lisäämiseen. Kotimaisen kasvatuksen rajoittamiselle ei löydy kestäviä perusteluja, kun samaan aikaan ulkomailla kasvatettua lohta ja kirjolohta rahdataan yhä enemmän suomalaisten ruokalautasille.

Heikki Mäkinen
toimitusjohtaja